Porukka puntille ja pullukkajuoksuun!

Porukka puntille ja pullukkajuoksuun!

Eihän se mennyt ihan niin kuin piti. Kun aloitimme elokuussa intoa puhkuen Taustat kuntoon -projektimme, näin jo silmissäni uudistuneen olomuotomme, säännöllisen treenikalenterimme, pienenevät rasvaprosentit ja heräilevät lihasmassat, joita pääsisimme ihastelemaan jo viimeistään nyt vuoden alussa. Kuten joskus käy, viikot soljuivat ohitse vähän varkain, eikä treeniä ole sisältynyt omiin päiviini ollenkaan niin paljon, kuin olin ennakoinut. Jos jotain olen yrittänyt oppia, niin sen, että mennäkseen eteenpäin, on itseruoskinnan sijaan todettava ja hyväksyttävä se, missä on nyt. Tehdäänpä siis pieni tilannekatsaus.

Kaikilla meillä oli alun alkaen erilaiset lähtökohdat, tavoitteet ja vuoret kiivettävänämme. Saria oli puraissut uusi treenikärpänen jo vuosi takaperin ja hän oli urheillut säntillisesti tiukalla viikkotahdilla. Ruokavalio ja arjen rytmi oli saanut kokonaisravistuksen sporttisempaan suuntaan. Syksyllä Sarin lopetellessa vuoden mittaista trainer-suhdettaan Karoliinan kanssa ja hypätessään Janin valmennettavaksi, iskikin yllättäen uusi aloittamisen vaikeus. Uusi tilanne antoi tekosyyn skipata salitreeniä aina vähän eteenpäin kalenterissa. Joskus pieni tauko kuitenkin tekee hyvää, ja niin taisi Sarin kohdalla lopulta olla. Hän kun tekee usein kaikki tai ei mitään. Niinpä olikin ihan hyvä pikkaisen höllätä, ottaakseen jälleen nyt vuoden alkajaiseksi fressi ote hommaan. Jani aikoo alkajaisiksi toimittaa Sarin takaisin Puijon portaisiin.

Kimmo ei ollut oikeastaan koskaan käynyt salilla eikä muutoinkaan harrastanut säännöllisesti tavoitteellista liikuntaa. Meidän kaikkien hienoiseksi yllätykseksi mies hurahti salihommiin heti elokuussa ihan täpöllä. Kimmo on ollut koko syksyn meistä kaikkein säntillisin salieläjä. En edes tiedä, kuinka usein hän on rautaa käynyt nostelemassa, mutta usein – ja kasvavassa määrin. Lounaanhakureissut ja muut paikasta A paikkaan B liikkumiset mies suorittaa useimmiten jalan tai julkisilla peleillä. Kaiken tekemisen tuloksena on hoikistunut ja kokonaisvaltaisesti virkistynyt tyyppi. Kipuileva selkäkin on kuulemma parantunut ja nyt Kimmo pystyy nostelemaan pudonneita tavaroita lattialta ilman, että hänen täytyy suunnitella missä kulmassa siihen hommaan pitää ryhtyä. Kaikki ahkeruuspisteet pistetäänkin ansaitusti Kimmolle!

Tuomakselle kuntobuumimme tuoma muutos omaan treenaamiseen on ehkä loppujen lopuksi ollut kaikkein pienin. Kasvavan nuoren miehen ruokavalio on ollut sivustakatsojan näkökulmasta hyvällä tolalla. Protskunmäärästä laskien ainakin. Hänen arkeensa kestävyysurheilu ja puntinnosto on kuulunut jo pitkään ja kyllähän sen habasta huomaakin. Tosin Tuomas on tottunut treenaamaan yksin ja kaikessa rauhassa. Meidän yhteiset treenitempaukset vilkkaalla salilla ja personal trainer Timon mukaantulo ovat olleet ihan uutta juttua. Trainerin kanssa löytyi kehitettävää jalkaosastolla. Tuomas onkin nyt keskittynyt vahvemmalla intensiteetillä jalkalihasten treenaamiseen.

Minä olen harjoitellut itsekurin ja lempeyden kultaisella keskitiellä taiteilemista. On nimittäin niin, että minussa asuu yhtä aikaa rippeet opiskeluaikojen urheiluhullusta, joka tykkää vetää lähes päivittäin täysillä ja piiskata itsensä juoksuun, vaikka taivaalta sataisi krokotiilejä. Toisaalla vetelehtii mukavuudenhaluinen laiskuri ja se kurja ”ethän sinä kuitenkaan jaksa, kun et ole aikoihin tehnyt mitään” –tyyppi. Salille on helppo lähteä Marjaana-trainerin kanssa, mutta yksin mieli keksii miljoona syytä, miksi ”just tänään ei ehdi, mutta huomenna tai ensi viikolla sitten taas”. Onneksi olen luontoihminen, joten jos en mitään muuta saa aikaan, menen ainakin metsään tai lenkkipolulle. Yksi tärkeä oppi, jonka Marjaana antoi, on tarttunut arkeen hyvin ja ihan tosissaan auttanut ärtynyttä rintarankaani suuresti: putkirullailu. Kotona ja toimistolla on omat foamrollerinsa, jotka ovat ihan jokapäiväisessä käytössä. Kaikesta rullailusta ja hengitetystä ulkoilmasta huolimatta aion oppia tänä vuonna jälleen käymään salilla, myös yksin.

Syksyllä teimme myös yhden yhteisen lupauksen, joka ei sekään ihan täysin ole pitänyt, mutta hei, se on elämää, eikö? Kirjoitimme kalenteriin keskiviikkoaamulle komennon ”SALIAAMU: KAIKKI SALILLE!”. Tänään oli ensimmäinen kerta, kun me kaikki neljä todella olimme yhtä aikaa salilla. Sen energiamäärän ja ilon, jonka tuo parituntinen koko jengille tarjosi, soisi uusiutuvan. Siksi emme lannistuneet lupausten rakoiluista, vaan annoimme itsellemme sekä toisillemme anteeksi, ja lupasimme uudelleen. Nyt me pidämme tuosta keskiviikon yhteisestä saliaamusta kiinni. Kevät näyttää kuinka käy.

Jottei homma kävisi liian helpoksi, teimme tänään samaan hengenvetoon lounaspöydässä toisen lupauksen. Kun olemme jo päässet salille, täytyy muistaa mennä myös ulos. Niinpä aiomme ottaa osaa kesäkuun alussa Kuopiossa järjestettävään Pullukka Runiin. Jos jokin juoksutapahtuma sopii meille, se sopii. Tyyli on vapaa. Kimmo ei tästä vielä tiedä, mutta aiomme lempeästi komentaa hänet mukaamme.

Todettakoon vielä, että parasta projektissamme on ilmapiiri. Empaattinen asenne ja avoin ihmisyys on entisestään vahvistunut näinä kuukausina. Hyvinvointiin panostaminen on ollut vielä aiempaakin vahvemmin mukana yhteisissä keskusteluissamme – ja teoissamme. Sillä on iso merkitys jokaisessa päivässä. Suosittelen samaa kaikille työporukoille!

P.S. Iso kiitos puolikkaasta vuodesta kuuluu tietenkin Fressin upeille ihmisille ja trainereille, jotka ovat saaneet meihin vauhtia vielä enemmän, kuin me itse :D.

Tarja Anunti

Taustamarkkinoiden tuottaja, joka taitaa sisällöntuotannon, tapahtumien, mediasäpinän ja mainonnan huippureseptit. Tekee työtään palavalla innolla ja vahvalla intensiteetillä. Vapaa-ajallaan panostaa kotielämään, meditointiin ja ruumiilliseen rääkkiin.