Oppia ja onnistumisia

Muutaman kerran on tullut todettua, että ei sitten vapaa-ajalle löytynyt muuta tekemistä kuin koulunpenkki – tosin tämä tulee itseironisen naurun kera. Sen verran palkitsevaa on uuden oppiminen ollut viimeisen 3,5 vuoden ajan.

Olen viihtynyt videoiden parissa niin kauan kuin muistan. Se olin minä, joka muistin minkä elokuvan kukin perheenjäsen oli katsonut ja kuka näyttelijä näytteli missäkin. Tosin joistain elokuvavalinnoista saan kuulla vieläkin kuittia, mutta yhtä kaikki. Kuvasin meidän lomamatkat enkä lienee hirveästi arastellut olla kameran toisellakaan puolen.

Ensimmäiset oppitunnit TV-tuotannon puolella kävin Kaliforniassa. Teimme meidän High school ryhmän kanssa paikalliselle kanavalle viikottaista ohjelmaa ja kuvasimme mm. teatteriesitykset – ellen sitten ollut lavalla kuvattavana.

Siitäpä matka jatkui markkinoinnin, kuva- ja ääniviestinnän sekä medianomi-opintojen kautta tähän päivään Tampereelle valokuvauksen pariin.

Valokuvaus on ollut se, jota olen halunnut opiskella. Videokuvaus ja editointi on aina jotenkin tullut luonnostaan. Uusien ohjelmien tai laitteistojen omaksuminen on ollut minulle varsin vaivatonta. Samoin itse kuvakerronnan rytmit sekä kuvakoot ja -kulmat.

Valokuvauksessa on se yksi hetki, joka tallentuu ja se on jotenkin kiehtovaa. Sitä paitsi valaisu oli ehkä se lenkki, jota minun tuli vahvistaa eli siinäkin mielessä kouluttautuminen tuli varsin tarpeeseen.
Koulu, johon halusin, oli valikoitunut jo monen monta vuotta aiemmin. Moni tuttu valokuvaaja oli sen käynyt ja koulutuksen jälki näkyi lopputuloksessa. Koulu on siis Visuaaliviestinnän instituutti eli VVI Tampereella.  Aloitin valokuvauksen perustutkinnon joulukuussa 2012 ja valmistuin joulukuussa 2014. Jatkoin siitä tammikuussa suoraan suorittamaan ammattitutkintoa ja tämän osan sain päätökseen 3.5.2016.

Viimeisin osa oli varsin haasteellinen tehdä töiden ohessa, joten jouduin puristamaan kaikki kolme näyttöä samalla kerralla. Hyvin se kuitenkin loppupeleissä onnistui, sillä studioportfolio osoitti juryn mielestä vahvaa osaamista ja vanhimpiin miljöökuviin kaivattiin vain pientä valollista lisäpotkua. Myös iho-aluiden kuvankäsittelystä ja rohkeista rajauksista tuli positiivista kommenttia. Eli kaiken kaikkiaan uurastus tuotti tulosta.

Varsin naisvoittoinen kokoelma portfoliosta.

Tein suurimman osan tehtävistä omina projekteina, koska halusin saada ”rauhan” oman tyylin luomiseen sekä tapaani tehdä asioita. Tämän lisäksi kehitin kuvien saattamista laadullisesti viimeisteltyyn malliin, jotta asiakkaat voivat jatkossa luottaa siihen mitä tulossa on. En myöskään halunnut harjoitella asiakkaiden markkinointimateriaalien kanssa. Liian tärkeä osa-alue. Joskin nyt tuota ajatusmailmaa voi alkaa rikkomaan, sillä hyvältä pohjalta on parempi ponnistaa ja uutta testaillessa tulee yleensä luotua myös jotain hauskaa 😉

Ajankohdallisesti kouluttauduin juuri oikeaan aikaan. Enemmissä määrin valokuvaajilta kysytään, voiko samalla nauhoittaa videota ja tietysti toisin päin. Videossa on vain niin monta osaa, jotka tulee ottaa huomioon, että valokuvaajille on oikeasti haasteellista alkaa tekemään videota. Ei riitä, että on kamera, jolla voi tallentaa videota. Tulee ymmärtää äänen päälle, keskittyä leikkauksen rytmiin ja -linjoihin, liikkeensuunnat pitää ottaa huomioon.. lista on pitkä.

Parin viimeisen vuoden aikana meillä on varsinaisten töiden puolesta ollut mahtavia projekteja työn alla, olemme siinä sivussa kehittäneet kokonaisuutena omaa toimintaamme ja päälle vielä koulu – joten tietää kyllä tehneensä. Mutta toisaalta mikään ei ole parempaa kuin olla innostunut ja työskennellä innostavien ihmisten kanssa. Yksi niistä on stylisti/meikkaaja Alësha. Hänen kanssaan on ollut ilo kasata molemmille portfoliota ja ideoida, viilata, sommitella, innostua, välistä jopa turhautua.. Minulla on kutina, että saamme yhdessä aikaan vielä hienoja juttuja.

Yrityksemme käynnit VVI:llä jatkuvat ainakin Tuomaksen toimesta, joka aloitti perustutkinnon joulukuussa. Omasta koulutuksestani olisi vielä jäljellä erikoisammattitutkinto-osio ja katsotaan kesän jälkeen, miten sen suhteen etenen.

Mutta kuitenkin nyt voin sanoa nöyrällä ylpeydellä että olen video- ja valokuvaaja. Ja se on hyvä juuri tässä hetkessä.

Tuomaksen kuvaama ja editoima making of -pätkä kuvauksista.

Kiitokset muuten vielä iki-ihanille malleille: Miss Acrolicious, Jenna, Annika, Jonna, Mari, Henna, Chris, Mirka, Tytti, Minna, Nelli ja tietysti Alëshalle!

Kiitos myös VVI:lle, Savon oppisopimuskeskukselle sekä innoittaville kanssaopiskelijoille.

Tags:

Sari Hallikainen

Taustamarkkinoiden yrittäjä toisessa sukupolvessa. Unelmoi, suunnittelee ja toteuttaa. Innostuu helposti ja kovaa. Vapaa-ajallaan treenaa ja joogailee.